Tällä viikolla oli edessä mieluinen työreissu Rovaniemelle. Jäin perjantain työpajapäivän jälkeen yhdeksi yöksi ja päiväksi nauttimaan pohjoisemmasta ilmapiiristä. Viimeisten viikkojen aikana Rovaniemellä oli koettu koviakin pakkasia, mutta loppuviikkoa kohden sää lauhtui ja pääsin mukavassa muutaman asteen pakkassäässä hiihtelemään Ounasvaaran rinteille.
Minusta on kyllä kuoriutunut vähitellen hiihtointoilija. En koe olevani lainkaan juoksija, mutta hiihtoa olen nyt harrastanut useamman talven ajan aktiivisesti. Siihen toki vaikuttaa se, että olemme talvisin käyneet Lapissa. Loma, joka sisältää aktiviteetteja, taitaa olla yrittäjälle erinomainen vaihtoehto, koska tällöin on helppo pakottaa itsensä irrottamaan niistä kiinnostavistakin töistä, joista ei aina halua irrottaa ja toisaalta on jotain, josta innostua töiden sijaan. Kun Lapin reissu on varattu, tuntuu Etelä-Suomessakin riittävän motivaatiota hiihtämiseen, koska reissussa haluaisi olla sellaisessa hiihtokunnossa, että voi lähteä kunnolla retkeilemään luontoon.
Itse asiassa hiihdossa on lajina paljon samanlaista kuin purjehduksessa. Ympäristö ja vuodenaika toki ovat aivan erilaisia, mutta molemmat lajit mahdollistavat kauniissa luonnossa liikkumisen omin päin ja oman aikataulun mukaisesti. Luonnossa liikkumisen taas sanotaan vähentävän stressiä ja tuovan mielenrauhaa. Ainakin se hienosti irrottaa arkisesta rumbasta. Hiihdossa toki purjehdukseen verrattuna on vielä se etu, että hiihto sattuu olemaan todella kokonaisvaltainen laji, joka pistää kropan koville, mutta onneksi vauhtia säätelemällä on aina mahdollista säädellä rasitusta.
Majoitun Ounasvaaran rinteille parin kilometrin päähän Rovaniemen keskustasta. Hotellilta oli helppo lähteä hiihtämään – tosin hiihtokarttaa en hotellilta harmikseni löytänyt, joten latujen paikantaminen kesti hetken. Sain ohjeeksi, että kävele mäkeä ylöspäin hetki, kyllä se latu kohta tulee vastaan. Ounasvaaran ladut osoittautuivat varsin monipuolisiksi – toki en mitenkään kaikkia ehtinyt lyhyen reissuni aikana testaamaan. Valitsin punaisen eli keskitason vaikeusasteen ladun mustan sijaan, ja reitillä olikin mukavasti ylä- ja alamäkeä.
Pakkasta ja hiihtokeliä piisaa nyt Etelä-Suomessakin, joten hiihtokausi jatkukoon! Seuraavaksi odotetaan maaliskuuta – hieman yli kuukauden päästä meidän on nimittäin tarkoitus suunnata viikoksi Saariselälle hiihtämään.
