Firenzeen autolla

Toscanan matkamme jatkui sunnuntaina Firenzeen. Lähtökohtaisesti kiertelimme maaseutua, mutta emme malttaneet jättää väliin Firenzen vierailua, onhan se tunnettu kauneudestaan (ja toisaalta valtavasta määrästä turisteja).

Pyörätuolimatkailijoina suuntasimme aivan ensimmäiseksi Firenzen parhaaksi näköalapaikaksi kehutulle Piazzale Michelangelolle kaupungin ja Arno-joen eteläpuolelle. Saimme auton kätevästi parkkiin ja ihailimme kaupunkia ja sen nähtävyyksiä.

Piazzale Michelangelo

Seuraavaksi suuntasimme autolla ensin mäkeä alas, joen yli ja Santa Crocen kirkolle, joka on historiallisen keskustan laitamilla. Löysimme helposti hyvän parkkipaikan ja lähdimme ihmettelemään keskustan pikkukaduille. Suunnistimme tietenkin ihastelemaan valtavaa tuomiokirkkoa il Duomoa, keskiaikasta siltaa Ponte Vecchiota ja sen jälkeen istahdimme Caffè Italiano -nimiseen ravintolaan lounastamaan. Palaan matkalla nautiskeltuihin ruokiin vielä erillisessä jutussa, mutta pakko mainita, että täältä sain aivan älyttömän hyviä gnudeja salvia-voikastikkeessa. Ah!

Firenze Duomo

Duomo Firenze

Ponte Vecchio

Paluumatkalla päätimme taas ajella autostradan sijaan pienempiä teitä, mutta tällä kertaa reittisuunnitelma ei onnistunut – jo pitkän matkaa ajeltuamme tuli vastaan kyltti, että tie on sortunut ja tästä ei voi jatkaa edemmäs. Voih! No, hienoissa maisemissa pääsimme käymään, mutta matka piteni, kun suuntasimme takaisinpäin ja toista reittiä kohti majataloamme…

Matka Toscanassa jatkuu: Montisi, Montalcino ja Pienza

Kolmantena Toscanan reissupäivänä suuntasimme ajelulle maaseudun pienemmille paikkakunnille. Otimme suunnaksi Montalcinon ja paluumatkalla oli ajatuksena kiertää Pienzan kautta. Molempia paikkoja oli kehuttu useammissa Toscanan blogijutuissa, joten odotukset olivat korkealla!

Meillä kävi tuuri jo matkalla, koska matkallemme osui Montisin pikkukylä. Voi, miten kaunis paikka! Kauempaa oliivipuiden varjosta kuvattuna todella idyllistä maisemaa, mutta itse kyläkin oli valtavan sympaattinen.

Montisi

Matka jatkui sitten Montalcinoon, noin 5000 asukkaan kukkulakylään, joka on tunnettu erityisesti Brunello di Montalcino -punaviinistään. Alue on osa Unescon maailmanperintöluetteloa. Kävimme katselemassa Montalcinon linnoitusta ja maisemia sieltä, sekä ihailimme historiallista keskustaa. Söimme hyvän lounaan ja päädymme hieman ostoksillekin. Kotiintuomiseksi löysin aivan ihanan marjapuuronvärisen käsintehdyn nahkarepun!

Montalcino linnoitukselta nähtynä

Montalcino

Paluumatkalla suuntasimme tosiaan Pienzaan. Jo matkalla Pienzaan saimme ihastella mahtavaa maalaismaisemaa!

Toscana maisema

Pienzan 2000 asukkaan pikkukylää pidetään yleisesti renesanssiajan kaupunkisuunnittelun kehtona ja sekin on kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon jo vuodesta 1996 asti. Tässä pikkukylässä ihastuimme etenkin kirkon vierestä aukeavaan maisemaan!

Minna Pienzassa

Pienza maisema

Toscanassa autolla: Siena

Siskon 30-vuotisreissun alkajaisiksi päätimme suunnata kukkulakaupunki Sienaan, joka sijaitsee 322 metrin korkeudessa. Kaupungin historiallinen keskusta on sisällytetty Unescon maailmanperintöluetteloon, joten tiedossa oli varsin kaunista kaupunkimaisemaa.

Pyörätuolimatkailijoille vinkiksi, että Toscanassa kaikkien pikkukaupunkien ytimiin pääsee jopa varsin näppärästi, jos käytössä on invapysäköintilupa. Rohkeasti vaan ajetaan liikenteeltä rajoitetulle alueelle ”traffico limitato” ja kuikuillaan ympärille inva-pysäköintiä etsien. Siena tosiaan sijaitsee kukkulan laella, ja sinne olisi saanut muuten työntää tuolia ylös hyvän matkaa. Me löysimme inva-pysäköinnin Piazza Indipendenzalta vain parin korttelin päästä keskustan tunnetusta Piazza del Campo -aukiosta. Suuntasimme siis heti kohti aukiota. Aukion laidalta löytyi heti sopivasti baari, johon istahdimme aukiota ihastelemaan. Lasillinen Franciacortaa lounasraviolien maistui taivaalliselta – tämähän alkoi jo tuntua lomalta!

Siena torni

Minna Siena Piazza del Campo

Kiertelimme vielä tovin keskustan pikkukatuja. Kun kaupunki sijaitsee näin korkealla, aina uuden kadun kohdalla on ihasteltavana uusi hieno maisema!

Siena pinkki pyykki

Siena pikkukatu

Siena parveke

Pitihän sitä ennen matkaa jatkettaessa vielä maistaa tämän reissun ensimmäiset gelatot. Italialainen jäätelö vaan on niin hyvää! Tällä kertaa limonea eli sitruunaa ja stracciatellaa.

Siena gelato

Autolla Toscanan Lucignanoon – siskon 30-vuotisreissu

Lähdimme siskoni kanssa Italian Toscanaan huhtikuun alkajaisiksi. Lensimme Roomaan, vuokrasimme heti Fiumicinon lentokentältä auton ja lähdimme matkalle kohti Toscanaa. Olemme reissussa kuusi päivää ja tarkoituksena on kierrellä niin maaseudun pikkukyliä kuin poiketa myös Firenzeen. Siskoni kulkee pyörätuolilla, joten automatka on näppärä vaihtoehto, joka tarjoaa meille vapauden suunnata näppärästi juuri sinne kuin sillä hetkellä tuntuu. Tulen varmasti julkaisemaan reissultamme useammankin artikkelin – ensimmäisten päivien aikana kuvia on kertynyt jo valtavan monta!

Vuokrasimme auton tosiaan Roomasta, mutta päätimme heti ensimmäisenä päivänä ajella maisemareittiä ison moottoritien sijaan. Suuntasimme siis Fiumicinon kentältä suoraan pohjoiseen kohti Civitavecchian satamakaupunkia. Matkalla piti tietenkin pysähtyä syömään, mutta myös katselemaan merimaisemia, olimmehan suuntaamassa kohti sisämaata.

Civitavecchiasta rannikolta lähdimme ajamaan pikkutietä kohti sisämaata, kunnes saavutimme Rooman ja Firenzen väliä kulkevan autostradan. Loppumatka ajettiin autostradaa 130 km/h ja olimme illansuussa perillä Lucignanon pikkukunnassa sijaitsevalla esteettömällä majatalollamme I Girasolissa, josta majoitus oli varattu. I Girasoli ja Lucignano sijaitsevat aikalailla puolivälissä Sienan ja Arezzon kaupunkien välissä.

Illalla suuntasimme majapaikaltamme vielä illalliselle Lucignanon pikkukylään. Kylässä asustaa n. 3500 asukasta ja se on rakennettu toscanalaiskylille tyypilliseen tapaan kukkulalle.

Seuraavana päivänä suuntasimme ensimmäiselle päiväretkellä Sienaan. Siitä lisää seuraavassa artikkelissani huomenissa! Voit seurailla reissua lähes reaaliajassa Instagram Storyssäni.

Saariselällä hiihtelemässä

Meillä on ollut tapana käydä vähintään kerran vuodessa pohjoisessa testaamassa hiihtokuntoa. Viime vuosina olemme kolunneet huolella Suomen kohteita, kun aiempina vuosina pyörimme enemmän Ruotsin puolella Åressa ja Norjassa niin Trysilissä kuin Hemsedalissa. Saariselkä valikoitui tällä kertaa kohteeksi erityisesti erinomaisten hiihtoreitistöjen ansiosta, vaikka täällä vasta pari vuotta sitten viimeksi kävimmekin. Saavuimme sunnuntaina iltapäivällä ja lähdimme samantien ensimmäiselle lenkille. Instagram Storyssäni @minnavaltari saakin seurata päivien kulkua.

Majoituimme aluksi pari yötä Kaunispään huipulle rakennetussa uudessa Star Arctic Hotellissa. Sieltä oli kyllä mahtavat maisemat! Tosin heti ensimmäisen hiihtolenkin päätteeksi nousu Kaunispään huipulle noin neljänsadan metrin korkeuteen oli varsin rankka aloitus reissulle. Maisemat kyllä palkitsivat!

Star Arctic Hotel

Kaunispaa Saariselka

Saariselka sunset

Toisena päivänä eli maanantaina lähdimme heti pitkälle parinkymmenen kilometrin lenkille. Starttasimme hotellilta Kaunispään huipulta ja nousimme seuraavaksi Palopään huipulle maisemia ihailemaan. Sitten jatkoimme Moitakurun taukotuvalle ja takaisin hotellille. Parinkymmenen kilometrin lenkin päätteeksi ei jaksanut enää uudestaan nousta Kaunispään huipulle – onneksi SkiBus kulkee. Rankan päivän päätteeksi sitten iskikin flunssa – tuntuu että viime aikoina kaikki ovat olleet kipeinä ja nyt tuli minun vuoroni. Olin jo parin viikon ajan ollut hieman nuhainen, mutta näinhän siinä aina käy, että loman alkaessa stressitasot putoavat ja tauti iskee päälle. Onneksi sain pari päivää kuitenkin jo hiihdeltyä. Nyt pitää vaan ottaa iisisti ja sairastaa, josko loppuviikosta pääsisin vielä hiihtämään…

Saariselka

Minna Saariselka
Kuvan otti Antti
Saariselka
Kuvan otti Antti

TOP 3: Parhaat pizzeriakokemukset vuonna 2017

Olen todella kova napolilaisen pizzan fani. Siksi päätinkin koostaa vuodelta 2017 kolme parasta pizzeriakokemustani kuvina teidän ihailtavaksi. Tuli nälkä näitä kuvia katsellessa… Kuvista ensimmäiset ovat viime keväiseltä Rooman matkaltamme, kun vuokrasimme auton ja hurautimme Caiazzon pikkukylään, jossa Franco Pepen kerrotaan tekevän Pepe In Grani -pizzeriassaan maailman parasta pizzaa. Toinen pizzaeria löytyi kesän purjehdusreissullamme, kun poikkesimme Tukholmaan. Söimme Pizzeria Girossa Sveavägenillä – voi kuinka ihanaa napolilaista pizzaa silloin saimmekaan! Jälkiruuaksi nutellapizzaa, koska jäätelökone oli rikki. Kolmantena esille täytyy nostaa ensimmäinen Suomeen asti rantautunut aitoa napolilaista pizzaa tekevä pizzeria, Via Tribunali. Siellä olemme käyneet useastikin, yhdestä pizzasta löysin kuvankin arkistoistani. Näiden kokemusten siivittämänä voi taas suunnitella, milloin ensi kerran pääsee syömään napolilaista pizzaa…

Pepe In Grani, Caiazzo, Italia

Pizzeria Giro, Tukholma, Ruotsi

Via Tribunali, Helsinki, Suomi

Häämatka Karibialla 2018

Menimme naimisiin keväällä 2017, ja tammikuussa 2018 koitti varsinaisen häämatkamme aika. Nyt lähtisimme Karibialle! Minulle täysin uusi kohde, enkä itse asiassa koskaan ennen ollut käynyt tropiikissa. Antti toki oli pari kertaa jo käynyt Karibialla purjelaivasäätiön purjehdusmatkoilla. Kohteeksemme valikoituivat lopulta Barbados sekä St Vincent ja Grenadiinit. Alun perin olimme suunnitelleet matkakohteeksi British Virgin Islandsia ja St Maartenia, mutta viime syksyn hurrikaanikausi yllätti – vuokraamamme purjevene ja hotellit tuhoutuivat. Saamme siis jäädä miettimään, josko suuntaamme sinne jälleenrakennuksen valmistuttua, ja päädyimme nyt suuntaamaan hieman etelämmäs Karibialla.

Turistien kansoittama Barbados ja toisaalta autenttisempi St Vincent ja Grenadiinit olivat toimiva yhdistelmä matkakohteiksi. Barbadokselta löytyi hienoa hotellia ja ravintolaa, joista nauttia, mutta toisaalta erityisesti Tobaco Cays ja Mayreaun saari St Vincent ja Grenadiineilla tarjosivat luontoa ja kauneutta – tuulta ja ankkuripaikkoja unohtamatta.

Purjehdusblogissamme Antti tulee kirjoittamaan kokemuksistamme purjeveneen vuokraamisesta Karibialla. Ihan aloittelijalle emme tätä suosittelisi, koska Atlantilta tuleva maininki on kovaa ja varsinaisia vierassatamia ei ole. Purjehdusta harrastaville St Vincent ja Grenadiinit on oikein toimiva kohde Karibian lämmössä.

Olimme aluksi pari yötä Barbadoksella Sugar Bay -hotellissa, sitten lensimme St Vincentille ja vuokrasimme veneen viikoksi. Tämän jälkeen lensimme takaisin Barbadokselle ja vietimme vielä kolmisen päivää Hiltonissa Barbadoksella. Reissu oli hyvä tapa irtautua arjesta – ensin pari päivää Barbadosta, sitten kaiken energian ja huomion vievä venevuokraus, uudet vedet ja tavat toimia, ja tämän jälkeen vielä kolme rentouttavaa päivää Barbadoksella.