Saariselällä hiihtelemässä

Meillä on ollut tapana käydä vähintään kerran vuodessa pohjoisessa testaamassa hiihtokuntoa. Viime vuosina olemme kolunneet huolella Suomen kohteita, kun aiempina vuosina pyörimme enemmän Ruotsin puolella Åressa ja Norjassa niin Trysilissä kuin Hemsedalissa. Saariselkä valikoitui tällä kertaa kohteeksi erityisesti erinomaisten hiihtoreitistöjen ansiosta, vaikka täällä vasta pari vuotta sitten viimeksi kävimmekin. Saavuimme sunnuntaina iltapäivällä ja lähdimme samantien ensimmäiselle lenkille. Instagram Storyssäni @minnavaltari saakin seurata päivien kulkua.

Majoituimme aluksi pari yötä Kaunispään huipulle rakennetussa uudessa Star Arctic Hotellissa. Sieltä oli kyllä mahtavat maisemat! Tosin heti ensimmäisen hiihtolenkin päätteeksi nousu Kaunispään huipulle noin neljänsadan metrin korkeuteen oli varsin rankka aloitus reissulle. Maisemat kyllä palkitsivat!

Star Arctic Hotel

Kaunispaa Saariselka

Saariselka sunset

Toisena päivänä eli maanantaina lähdimme heti pitkälle parinkymmenen kilometrin lenkille. Starttasimme hotellilta Kaunispään huipulta ja nousimme seuraavaksi Palopään huipulle maisemia ihailemaan. Sitten jatkoimme Moitakurun taukotuvalle ja takaisin hotellille. Parinkymmenen kilometrin lenkin päätteeksi ei jaksanut enää uudestaan nousta Kaunispään huipulle – onneksi SkiBus kulkee. Rankan päivän päätteeksi sitten iskikin flunssa – tuntuu että viime aikoina kaikki ovat olleet kipeinä ja nyt tuli minun vuoroni. Olin jo parin viikon ajan ollut hieman nuhainen, mutta näinhän siinä aina käy, että loman alkaessa stressitasot putoavat ja tauti iskee päälle. Onneksi sain pari päivää kuitenkin jo hiihdeltyä. Nyt pitää vaan ottaa iisisti ja sairastaa, josko loppuviikosta pääsisin vielä hiihtämään…

Saariselka

Minna Saariselka
Kuvan otti Antti
Saariselka
Kuvan otti Antti

Hyvinvointia mittaamassa

Itsensä mittaamisesta tykkäävälle ihmiselle on kutkuttava ajatus mitata terveyttään. Minua kiinnostaa suunta, johon maailma ja ihmisten terveys kehittyisi, jos yhteiskunnassamme onnistutaan tekemään muutoksia, joilla tuetaan meitä ihmisiä toimimaan yhä enemmän oman terveytemme hyväksi. Tähän monia meistä ohjaisi syvällisempi ymmärrys siitä, mitä kehossamme tapahtuu.

Olen varsinainen mittaamisfriikki, ja kun lähipiirissä muutama oli kolme vuotta sitten hankkinut oman aktiivisuusrannekkeen, hankin minäkin Polar Loopin. Tavoitteen asetin alussa varsin maltilliseksi ja silti sen tavoittaminen oli hankalaa, koska arkiliikunta oli jäänyt vähäiseksi. Oli pakko tehdä arjessa konkreettisia muutoksia, jotta pääsin tuohon tavoitteeseeni ja sain päivässä kerättyä säällisen määrän askelia. Huomasin tekeväni elämässäni konkreettisia muutoksia. Kävelin työmatkan ja valitsin muutenkin kävelyn autolla ajamisen sijaan yhä useammin. Lisäsin asteittain myös aktiivisemman liikunnan määrää.

Olen myös käyttänyt HeiaHeiaa pitkään, jo vuodesta 2010. Minulla siis on kahdeksan vuoden ajalta tilastot tavoistani liikkua. Arkiliikunnan määrän kasvu on selkeästi havaittavissa myös HeiaHeia-tilastoistani.

Kuuntelin viime syksynä Aki Hintsan kirjan Voittamisen anatomia. Kirja antoi paljon hyvää tietoa ja ajatuksia, mutta erityisesti se vahvisti käsitystäni arkiliikunnan tärkeydestä ja sai minut itse asiassa varsin onnelliseksi siitä, että olen viime vuosien aikana saanut tehtyä elämässäni ison muutoksen juurikin hyötyliikunnan ja kävelyn lisäämisen kohdalla. Jos et ole kirjaa vielä lukenut (tai kuunnellut), niin suosittelen. Se avaa ajattelemaan uudella tavalla omaa hyvinvointia.

Viime kesänä vaihdoin Loopista Polar A360 -aktiivisuusrannekkeeseen, joka mittaa myös harjoitussykettä ranteesta. Tavoitteenani on nyt saada elämään mahtumaan lisää myös aktiivisempaa liikuntaa. Vielä en ole täysin tätä tavoitetta saavuttanut, mutta suunta on oikea: olen käynyt viikoittain kuntosalilla ja talvikaudella hiihtänyt aktiivisesti. Parhaimmillaan hiihtoa on kertynyt useampi hiihtolenkki viikossa, kuten viime viikonloppuna Rovaniemen reissun yhteydessä. En ole koskaan ollut varsinaisesti kestävyyslajien ystävä, mutta hiihdosta olen löytänyt mieleiseni lajin. Kesäkaudeksi pitäisi keksiä purjehdusharrastuksen lisäksi jotain aktiivisempaa. Toki purjehdittaessa tulee jonkun verran liikuttua ja paikasta toiseen reissattaessa tulee kävellen liikuttua niin luonnossa kuin eri satamissa, mutta purjehdus on varsin pitkälti paikallaan nököttämistä, johon toki saattaa sisältyä tasapainon harjoittamista jossain määrin…

Yrittäjyys on tuonut elämääni todella paljon kiinnostavaa sisältöä, mutta välillä työt ovat liiankin tärkeitä, kun meinaavat prioriteettilistalla nousta niin kovin korkealle. Liikunnan ja unen ohi ne eivät kuitenkaan saisi missään nimessä mennä, koska liikunnan ja unen puutteen huomaa kyllä omassa jaksamisessaan samantien, ja kierre on valmis. Jos nukkuu liian vähän, liikkumaankaan ei oikein jaksa lähteä. Nukkua siis pitää tarpeeksi ja liikkumisen tulee olla säännöllistä, jotta energiaa riittää.

Nyt tiedossa on uusi mittaamisprojekti, josta olen innoissani! Päätimme nimittäin ottaa meidän koko tiimille kovasti kehutun Firstbeat-mittauksen, jossa mitataan hyvinvointia ja suorituskykyä. Laite tuli minulle tällä viikolla postitse kotiin, ja huomenna sunnuntaina on tarkoituksena käynnistää mittaus. Kun tuo kolmen päivän mittaus on tehty ja olen saanut tulokset, palaan niihin varmasti myös täällä blogin puolella.

Hiihtämässä Rovaniemen Ounasvaaralla

Tällä viikolla oli edessä mieluinen työreissu Rovaniemelle. Jäin perjantain työpajapäivän jälkeen yhdeksi yöksi ja päiväksi nauttimaan pohjoisemmasta ilmapiiristä. Viimeisten viikkojen aikana Rovaniemellä oli koettu koviakin pakkasia, mutta loppuviikkoa kohden sää lauhtui ja pääsin mukavassa muutaman asteen pakkassäässä hiihtelemään Ounasvaaran rinteille.

Minusta on kyllä kuoriutunut vähitellen hiihtointoilija. En koe olevani lainkaan juoksija, mutta hiihtoa olen nyt harrastanut useamman talven ajan aktiivisesti. Siihen toki vaikuttaa se, että olemme talvisin käyneet Lapissa. Loma, joka sisältää aktiviteetteja, taitaa olla yrittäjälle erinomainen vaihtoehto, koska tällöin on helppo pakottaa itsensä irrottamaan niistä kiinnostavistakin töistä, joista ei aina halua irrottaa ja toisaalta on jotain, josta innostua töiden sijaan. Kun Lapin reissu on varattu, tuntuu Etelä-Suomessakin riittävän motivaatiota hiihtämiseen, koska reissussa haluaisi olla sellaisessa hiihtokunnossa, että voi lähteä kunnolla retkeilemään luontoon.

Itse asiassa hiihdossa on lajina paljon samanlaista kuin purjehduksessa. Ympäristö ja vuodenaika toki ovat aivan erilaisia, mutta molemmat lajit mahdollistavat kauniissa luonnossa liikkumisen omin päin ja oman aikataulun mukaisesti. Luonnossa liikkumisen taas sanotaan vähentävän stressiä ja tuovan mielenrauhaa. Ainakin se hienosti irrottaa arkisesta rumbasta. Hiihdossa toki purjehdukseen verrattuna on vielä se etu, että hiihto sattuu olemaan todella kokonaisvaltainen laji, joka pistää kropan koville, mutta onneksi vauhtia säätelemällä on aina mahdollista säädellä rasitusta.

Majoitun Ounasvaaran rinteille parin kilometrin päähän Rovaniemen keskustasta. Hotellilta oli helppo lähteä hiihtämään – tosin hiihtokarttaa en hotellilta harmikseni löytänyt, joten latujen paikantaminen kesti hetken. Sain ohjeeksi, että kävele mäkeä ylöspäin hetki, kyllä se latu kohta tulee vastaan. Ounasvaaran ladut osoittautuivat varsin monipuolisiksi – toki en mitenkään kaikkia ehtinyt lyhyen reissuni aikana testaamaan. Valitsin punaisen eli keskitason vaikeusasteen ladun mustan sijaan, ja reitillä olikin mukavasti ylä- ja alamäkeä.

Pakkasta ja hiihtokeliä piisaa nyt Etelä-Suomessakin, joten hiihtokausi jatkukoon! Seuraavaksi odotetaan maaliskuuta – hieman yli kuukauden päästä meidän on nimittäin tarkoitus suunnata viikoksi Saariselälle hiihtämään.

Ruissalossa hiihtämässä

Vihdoin Turkuun saatiin kunnolla lunta!

Tämä hiihtokausi alkoi meidän osalta jo viime vuoden puolella, kun innokkaina kauden aloittajina poikkesimme Vihti Skin lumetettua latua testaamaan joulukuussa. Tammikuussa häämatkalta palattuamme pääsimme hiihtämään Nunnavuoren lenkkiä Impivaarassa Turussa, kun kaupungin latujen tekijät lumettivat ladut todella hyvään kuntoon.

Nyt lunta vihdoin tuli kunnolla ja talvi Etelä-Suomeenkin, joten päätimme aurinkoisen pakkaspäivän kunniaksi lähteä Ruissaloon. Sieltähän löytyikin jo ladun alkua niin kansanpuistosta kuin golfkentältä. Ruissalossa ei ole kaupungin hoitamia latuja, mutta aktiiviset hiihtäjäkolleegat olivat latua tehneet. Impparissa saa yleensä kokea itsensä hidastelijaksi huippuhiihtäjien ja etenkin luistelijoiden painaessa vauhdilla ohi, kun en minä kuitenkaan ole kovin hyväkuntoinen hiihtäjä. Ruissalossa fiilis oli hieman eri, kun hiihto oli ennemminkin hiihtelyä ja lumisen maiseman fiilistelyä. Suosittelen, etenkin aurinkoisella säällä!

P.S. Jos latutilanne kiinnostaa, kannattaa tsekata Facebook-sivu Latutilanne!

Talvi Turussa

Talvi on parhaimmillaan todella kaunista aikaa. Tänään on ollut erityisen hieno sää, lähes kymmenen astetta pakkasta, hengitys höyryyntyy ja puut hohtavat lumivalkoisina. Asumme lähellä Aurajoen rantaa, ja näillä kauniilla ulkoilualueilla on ilo kulkea.

Kehut myös Turun kaupungin liikuntapalvelukeskukselle mahtavasta latutilanteesta Turussa. Olemme jo pari kertaa käyneet Nunnavuoren ladulla hiihtämässä ja latu on ollut ensiluokkaisessa kunnossa. Mahdollisuus päästä hiihtämään kotikonnuilla on huomattavasti helpottanut sopeutumista takaisin Suomeen parin viikon Karibian matkamme jälkeen.