Italian matkalta: Castiglione del Lago ja Montepulciano

Viikonloppu Italiassa oli ollut suomalaisen mielestä oikein kesäinen – Firenzessä saimme nauttia auringosta ja lämmöstä! Reissun pari viimeistä päivää olivat hieman pilvisempiä ja viileämpiä. Maanantain vietimme lähinnä Valdichiana Outlet -kylässä, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä majapaikaltamme. Viimeisenä Italian varsinaisena reissupäivänä päätimme lähteä vielä ajelemaan ja lähialueita tutkimaan. Poikkesimme Toscanasta hieman Umbrian puolelle ja hurautimme Lago Trasimenolle. Trasimenojärven rannalta löytyy järven aluetta hallinnut Castiglione del Lago, 15 000 asukkaan pikkukaupunki. Kävimme taas katsomassa paikallista linnoitusta ja suuntasimme vanhaa kaupunkia, centro storicoa, ihailemaan.

Castiglione del Lago ristorante

 Castiglione del Lago Pizza pane dolci

Castiglione del Lago, Lago Trasimeno

Castiglione del Lago Cantina

Castiglione del Lagolta emme ajelleet suorinta reittiä takaisin Lucignanoon, vaan suuntasimme yli 600 metrin korkeudessa sijaitsevaan Montepulcianon kukkulakaupunkiin. Me kun olimme ajatelleet, että Siena oli korkealla kukkulalla, mutta Montelpucianon kukkulaisuus kyllä voitti Sienan!

Matkalla Montepulcianoon

Kaunis viininviljealue ympäröi n. 14 000 asukkaan Montepulcianoa. Montefollonicon kylän suunnalta saimme tämän kaukaa otetun kaupunkikuvan muistoksi. Kiertelimme taas keskustaa ja sen putiikkeja, mutta täytyy myöntää, että jyrkkien mäkien keskellä oli tällä kertaa autolla kyllä kävelyä (ja pyörätuolin työntämistä) miellyttävämpi kulkea. Autolla liikkuessa ja paikkoja katsellessa toki ei valitettavasti pysty piipahtamaan ihan kaikkiin putiikkeihin, koska (inva)parkkipaikkoja on tiiviisti rakennetussa historiallisessa keskustassa kovin vähän.

Montepulciano kaukaa

Montepulciano torni

Montepulciano linnoitus

Montepulciano Piazza Grande

Montepulciano portti

 

Firenzeen autolla

Toscanan matkamme jatkui sunnuntaina Firenzeen. Lähtökohtaisesti kiertelimme maaseutua, mutta emme malttaneet jättää väliin Firenzen vierailua, onhan se tunnettu kauneudestaan (ja toisaalta valtavasta määrästä turisteja).

Pyörätuolimatkailijoina suuntasimme aivan ensimmäiseksi Firenzen parhaaksi näköalapaikaksi kehutulle Piazzale Michelangelolle kaupungin ja Arno-joen eteläpuolelle. Saimme auton kätevästi parkkiin ja ihailimme kaupunkia ja sen nähtävyyksiä.

Piazzale Michelangelo

Seuraavaksi suuntasimme autolla ensin mäkeä alas, joen yli ja Santa Crocen kirkolle, joka on historiallisen keskustan laitamilla. Löysimme helposti hyvän parkkipaikan ja lähdimme ihmettelemään keskustan pikkukaduille. Suunnistimme tietenkin ihastelemaan valtavaa tuomiokirkkoa il Duomoa, keskiaikasta siltaa Ponte Vecchiota ja sen jälkeen istahdimme Caffè Italiano -nimiseen ravintolaan lounastamaan. Palaan matkalla nautiskeltuihin ruokiin vielä erillisessä jutussa, mutta pakko mainita, että täältä sain aivan älyttömän hyviä gnudeja salvia-voikastikkeessa. Ah!

Firenze Duomo

Duomo Firenze

Ponte Vecchio

Paluumatkalla päätimme taas ajella autostradan sijaan pienempiä teitä, mutta tällä kertaa reittisuunnitelma ei onnistunut – jo pitkän matkaa ajeltuamme tuli vastaan kyltti, että tie on sortunut ja tästä ei voi jatkaa edemmäs. Voih! No, hienoissa maisemissa pääsimme käymään, mutta matka piteni, kun suuntasimme takaisinpäin ja toista reittiä kohti majataloamme…

Matka Toscanassa jatkuu: Montisi, Montalcino ja Pienza

Kolmantena Toscanan reissupäivänä suuntasimme ajelulle maaseudun pienemmille paikkakunnille. Otimme suunnaksi Montalcinon ja paluumatkalla oli ajatuksena kiertää Pienzan kautta. Molempia paikkoja oli kehuttu useammissa Toscanan blogijutuissa, joten odotukset olivat korkealla!

Meillä kävi tuuri jo matkalla, koska matkallemme osui Montisin pikkukylä. Voi, miten kaunis paikka! Kauempaa oliivipuiden varjosta kuvattuna todella idyllistä maisemaa, mutta itse kyläkin oli valtavan sympaattinen.

Montisi

Matka jatkui sitten Montalcinoon, noin 5000 asukkaan kukkulakylään, joka on tunnettu erityisesti Brunello di Montalcino -punaviinistään. Alue on osa Unescon maailmanperintöluetteloa. Kävimme katselemassa Montalcinon linnoitusta ja maisemia sieltä, sekä ihailimme historiallista keskustaa. Söimme hyvän lounaan ja päädymme hieman ostoksillekin. Kotiintuomiseksi löysin aivan ihanan marjapuuronvärisen käsintehdyn nahkarepun!

Montalcino linnoitukselta nähtynä

Montalcino

Paluumatkalla suuntasimme tosiaan Pienzaan. Jo matkalla Pienzaan saimme ihastella mahtavaa maalaismaisemaa!

Toscana maisema

Pienzan 2000 asukkaan pikkukylää pidetään yleisesti renesanssiajan kaupunkisuunnittelun kehtona ja sekin on kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon jo vuodesta 1996 asti. Tässä pikkukylässä ihastuimme etenkin kirkon vierestä aukeavaan maisemaan!

Minna Pienzassa

Pienza maisema

Toscanassa autolla: Siena

Siskon 30-vuotisreissun alkajaisiksi päätimme suunnata kukkulakaupunki Sienaan, joka sijaitsee 322 metrin korkeudessa. Kaupungin historiallinen keskusta on sisällytetty Unescon maailmanperintöluetteloon, joten tiedossa oli varsin kaunista kaupunkimaisemaa.

Pyörätuolimatkailijoille vinkiksi, että Toscanassa kaikkien pikkukaupunkien ytimiin pääsee jopa varsin näppärästi, jos käytössä on invapysäköintilupa. Rohkeasti vaan ajetaan liikenteeltä rajoitetulle alueelle ”traffico limitato” ja kuikuillaan ympärille inva-pysäköintiä etsien. Siena tosiaan sijaitsee kukkulan laella, ja sinne olisi saanut muuten työntää tuolia ylös hyvän matkaa. Me löysimme inva-pysäköinnin Piazza Indipendenzalta vain parin korttelin päästä keskustan tunnetusta Piazza del Campo -aukiosta. Suuntasimme siis heti kohti aukiota. Aukion laidalta löytyi heti sopivasti baari, johon istahdimme aukiota ihastelemaan. Lasillinen Franciacortaa lounasraviolien maistui taivaalliselta – tämähän alkoi jo tuntua lomalta!

Siena torni

Minna Siena Piazza del Campo

Kiertelimme vielä tovin keskustan pikkukatuja. Kun kaupunki sijaitsee näin korkealla, aina uuden kadun kohdalla on ihasteltavana uusi hieno maisema!

Siena pinkki pyykki

Siena pikkukatu

Siena parveke

Pitihän sitä ennen matkaa jatkettaessa vielä maistaa tämän reissun ensimmäiset gelatot. Italialainen jäätelö vaan on niin hyvää! Tällä kertaa limonea eli sitruunaa ja stracciatellaa.

Siena gelato

Autolla Toscanan Lucignanoon – siskon 30-vuotisreissu

Lähdimme siskoni kanssa Italian Toscanaan huhtikuun alkajaisiksi. Lensimme Roomaan, vuokrasimme heti Fiumicinon lentokentältä auton ja lähdimme matkalle kohti Toscanaa. Olemme reissussa kuusi päivää ja tarkoituksena on kierrellä niin maaseudun pikkukyliä kuin poiketa myös Firenzeen. Siskoni kulkee pyörätuolilla, joten automatka on näppärä vaihtoehto, joka tarjoaa meille vapauden suunnata näppärästi juuri sinne kuin sillä hetkellä tuntuu. Tulen varmasti julkaisemaan reissultamme useammankin artikkelin – ensimmäisten päivien aikana kuvia on kertynyt jo valtavan monta!

Vuokrasimme auton tosiaan Roomasta, mutta päätimme heti ensimmäisenä päivänä ajella maisemareittiä ison moottoritien sijaan. Suuntasimme siis Fiumicinon kentältä suoraan pohjoiseen kohti Civitavecchian satamakaupunkia. Matkalla piti tietenkin pysähtyä syömään, mutta myös katselemaan merimaisemia, olimmehan suuntaamassa kohti sisämaata.

Civitavecchiasta rannikolta lähdimme ajamaan pikkutietä kohti sisämaata, kunnes saavutimme Rooman ja Firenzen väliä kulkevan autostradan. Loppumatka ajettiin autostradaa 130 km/h ja olimme illansuussa perillä Lucignanon pikkukunnassa sijaitsevalla esteettömällä majatalollamme I Girasolissa, josta majoitus oli varattu. I Girasoli ja Lucignano sijaitsevat aikalailla puolivälissä Sienan ja Arezzon kaupunkien välissä.

Illalla suuntasimme majapaikaltamme vielä illalliselle Lucignanon pikkukylään. Kylässä asustaa n. 3500 asukasta ja se on rakennettu toscanalaiskylille tyypilliseen tapaan kukkulalle.

Seuraavana päivänä suuntasimme ensimmäiselle päiväretkellä Sienaan. Siitä lisää seuraavassa artikkelissani huomenissa! Voit seurailla reissua lähes reaaliajassa Instagram Storyssäni.