Näin yrittäjänpäivän iltana ajattelin avata hieman ajatuksiani kasvuyrittäjyydestä ja sen poikimasta jatkuvasta muutoksesta. Yrittäjyys on antanut toki paljon – tuonut mahdollisuuden toteuttaa mielenkiintoisia projekteja, luoda oma työni ja rakentaa oma tiimimme. Se on ollut ja on edelleenkin aivan mahtavaa. Sitten on kuitenkin myös näitä päiviä, jolloin tuntuu siltä, että kehitettäviä ja päätettäviä asioita on työn alla paljon, ja ne kasaantuvat. Tiedän, ettei saisi valittaa, kun oma työ on mielenkiintoista, haastavaa ja motivoivaa, mutta välillä muutoksia on pöydällä vaan liikaa.
Someco on viimeisen neljän vuoden aikana joka vuosi tuplannut liikevaihtonsa. Viime vuonna pääsimme miljoonan liikevaihtoon ja nyt alamme suoraan sanottuna olla jo sellaisessa kokoluokassa, että lähellekään tuplaamista ei taideta päästä, vaikka kasvu onkin jatkunut vauhdikkaasti.
Kasvun keskellä niin yrittäjä kuin koko yritys on jatkuvassa ravistelussa.
Omia ja tiimin yhteisiä pelisääntöjä kehitetään – jatkuvasti. Toiminnan kasvaessa prosesseja, toimintamalleja ja yhteisiä käytäntöjä luodaan. Jotta yhdessä voidaan toimia, niitä tarvitaan. Samanaikaisesti on kuitenkin tärkeää, ettemme rakenna toiminnastamme liian pitkälle vietyä prosessia saati sitten turhan byrokraattista, koska liika on aina liikaa. Ei kukaan halua työskennellä sellaisessa ympäristössä.
Jatkuvassa tekemisen kehittämisessä ja kasvussa stressaavaa on se, että ainoa pysyvä asia on muutos. Heti kulman takana on aina odottamassa seuraava muutos. Lähtökohtaisesti muutokset ja kehitys ovat toki hyviä asioita. Kasvu ei kuitenkaan aina ole helppoa. Olen luonteeltani varsin kärsimätön, kuten tuntemistani yrittäjistä varsin moni on. Itsekin päädyin yrittäjäksi juuri siksi, että halusin mahdollisuuden edistää asioita – taustalla voi olla esimerkiksi turhautumista vanhoihin toimintamalleihin ja halua luoda uudenlaista työelämää, eli tiivistettynä mahdollisuus muuttaa jotain. Muutokset ja muutosten nopea vieminen käytäntöön ei kuitenkaan aina ole helppoa.
Kaikki muutokset kun eivät realisoidu hetkessä, vaan niiden ajamiseen ja edistämisen tarvitaan aikaa, kärsivällisyyttä ja uskoa oman tekemisen suuntaan.
Välillä sitä tuntee itsensä riittämättömäksi jatkuvan muutoksen keskellä. Joskus tulee mietittäväksi samanaikaisesti liian monta asiaa ja ne kuormittavat. Välillä oman kuoppansa kaivaa itse. Samanaikaisesti to do -listalla on monta pienempää ja suurempaa asiaa, ja erilaisia muistutuksia ja hoidettavia asioita puskee monelta suunnalta. Ratkaisuhan kiireen keskellä ei saisi olla hukuttautuminen pienten asioiden virtaan ja suorittamiseen, vaan isoille asioille ja ajattelemiselle pitäisi antaa aikaa. Kirjoitin juuri elokuussa pyskimyksestäni ottaa aikaa ajattelulle ja näin syyskuussa huomaan jo, että aikaa ajattelulle tarvittaisiin taas lisää, jotta ehtisin pysyä kärryillä tässä muutosten virrassa. Hyvin menee.
Hyvää yrittäjänpäivää kaikille kollegoille!
