Aitous, työntekijälähettilyys ja osallistuminen verkossa

Seurasin tänään Helsingissä pidettyä Tubecon IndustryDaytä Twitter-keskustelujen kautta (aihetunniste #TubeconIndustryDay). Kyseessähän on tilaisuus, johon markkinointialan väki kokoontuu kuulemaan uusinta uutta tubettajien kanssa tehtävästä kaupallisesta yhteistyöstä, mutta lisäksi paikalla oli kansainvälisiä puhujia. Tapahtuman osallistujien twiiteistä paistoi monenmonituista kertaa läpi tavoiteltavina asioina aitous ja autenttisuus.

Jo pitkään on keskusteltu markkinointiviestinnän aitoudesta. Monesti markkinoinnin ja viestinnän tekemisiä pidetään kiilloteltuina ja kaunisteltuina. Markkinointiviestejä ei pidetä aitoina – eikä uskottavina. Näin ollen moni meistä uskoo enemmän vertaistensa kokemuksiin kuin yritysten markkinointiviestintään. Mutta pitäisikö yritysten pyrkiäkin viestinnässään tähän aitouteen? Jos viestit eivät tulisikaan markkinoijien tai viestijöiden kiillottelemina, vaan sisältöjä olisivat tuottamassa ja jakamassa yrityksen johto ja työntekijät itse. Kaikki kuvat eivät olisi kiilloteltuja, mutta ne olisivat aitoja.

Työntekijälähettilyys on ollut viime aikoina isosti hypetetty termi. Jo vuosia olen itsekin kouluttanut johtoa ja asiantuntijoita viestimään työstään uusilla verkon mahdollisuuksilla, kuten Twitterissä tai LinkedInissä, suoraan omien sidosryhmiensä kanssa. Tällöin keskustelua käyvät osaajat itse, eikä sitä käydä viestintäosastojen välityksellä. Viime aikoina tästä on alettu puhua työntekijälähettilyytenä. Kyseessä on sanahirviö, jota kyllä toistellaan monilla kielillä, englanniksi puhutaan employee advocacystä ja ruotsiksi företagsambassadöreistä.

Termin ’työntekijälähettilyys’ voi varmasti pian jo unohtaa ja sen sijaan kääntää katseen sen sisältöön: siihen, että oikeat ihmiset viestivät aidosti ja oikeasti keskenään ilman välikäsiä.

Nykyiset viestintäkanavamme jo mahdollistavat tämän viestinnällisen tavan toimia, mutta vielä tarvitaan aimo annos intoa ja hyviä esimerkkejä, jotta entistä useampi asiantuntijatyötä tekevä saataisiin tästä innostumaan. Moni kun kokee tämän kaiken viestinnällisen tekemisen, uuden teknologian ja digitalisaation yleensä kaatuvan heidän niskaansa uutena ylimääräisenä tekemisenä, jota vielä kaiken muun lisäksi pitäisi ehtiä tehdä. Oikeastihan tämä pitäisi nähdä mahdollisuutena miettiä omien työtehtävien tärkeyttä ja tarpeellisuutta, ja keskittyä tärkeimpiin tavoitteisiin ja niiden saavuttamisen keinoihin.

Moni on jo lähtenyt aidon, läsnäolevan ja autenttisen viestinnän kelkkaan. Useampi yrityskin saisi innostua – hyviä esimerkkejä on kuultu ja nähty jo paljon. Oli kyse sitten videoista, kuvista tai tekstisisällöistä – autenttisuus voittaa kiiltokuvamaisuuden.

Arun Chaud oli Tubeconissa kuvannut hienosti niin tubettajien kuin Obaman menestyksen taustoja: